perjantai 23. kesäkuuta 2017

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kevätlaulu, helppo ohje

"Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä."

Toukokuisia lauluja olisivat On armas mulle aallon tie ja kai Karjalan kunnailla."

Lainaus vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

tiistai 16. toukokuuta 2017

Romaanit tietä luomassa

Nuorena luin paljon seikkailuromaaneja. Jotkin niistä ovat mielikuvituksen tuotetta vailla kuvausta, että miten sellaisia asioita saada elämäänsä. Toiset taas ovat elämänkokemuksen pohjalta kirjoitettuja ja luovat tietä harrastaa tuontapaisia asioita käytännössä. En nyt muista, että mikä oli mitäkin, mutta luulisin, että Viisokko-kirjat tuovat seikkailumaista tekemään lähtemistä, Nopsajalka luonnossa kulkemista, jotkin eläinkirjat luonnon kauneuden oppimista ja Erämaan kasvatti toi luontosuhteen. Aikuisina lukemistani kirjoista Bashon kirjat tuntuivat avaavan tien mielekkääseen tekemiseen ja runojen kykyyn aukaista tietä parempaan elämään arjessa. Mutta sen sijaan muistikuvani on, että Astrid Lindgrenin kirjat olivat perässähiihtäjän tekemiä: kuvasivat jotakin, mikä ainakin suomalaisten elämässä oli jo läsnä, mutteivät kyenneet luomaan tietä siihen tai tukemaan sitä, vaan tulivat ikään kuin sen tilalle, mukamas hienompina mutta kykenemättöminä, ottivat sen elämästä pois, jotenkin elämästä nauttimisen pois. Vinski ja Vinsentti opetti elämänviisautta kiltille.

Paratiisiteoriakirjani sen sijaan on luomassa tietä kannattavuusnäkökannalta perustelevassa ympäristössä harrastuksiin, vapaa-akaan, terveisiin elämäntapoihin, tunteidenmukaisuuteen ja moraaliin, mutta olettaa näitä olevan järjestetty yhteiskunnan toimesta kuten ainakin pääkaupunkiseudulla oli harrastusyhdistyksiä kursseineen, työväenopistoja, uimahalleja, ulkoilualueita yms.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mielitekemisestä ammatiksi

Sivistys tarjoaa monien parhaimpana pitämiä ratkaisuja yleiniksi käytännöiksi. Kuten vaikka jos ihmiset viihtyvät parhaiten ja voivat hyvin, kun heillä on jotakin mielekästä tekemistä, itselleen sopivan tyyppistä. Jos sitten teet tuota mielelläsi, niin mitä jos tekisit sitä ja saisit siitä vielä rahaa, mitä jos se olisi sinun ammattisi? Sivistys tarjoaa ihmisille ammatinvalinnan mahdollisuuden, saa valita itselleen mieluisen työn, jos sen hyvin huolehtii. Useimpien työtehtävien tyyppistä tekemistä on monenlaisissa ammateissa, joten työnäkymät eivät ole aivan niin harvojen työpaikkojen varassa kuin luulisi, mutta eri työpaikoissa on toki eri vetovoimatekijät ja hankaluudet, jotka erityyppiset ihmiset ylittävät vaivatta. Lisäksi erot paikkakuntien välillä tuovat variaatiota, samoin erot ihmistyyppien rytmien ja mielipuuhien välillä.
Lahjojen ja taitojen oppimisesta haaveammattiinsa olen kirjoittanut blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alussa. Työvoimatoimistot Suomessa tarjoavat tietoa myös koulutuksista ja työssä oppimisesta.
Moni yrittää etsiä itselleen sopivaa hyvää elämää. Moni hyvä ratkaisu sopii monelle, jos se on kyllin viisaasti mietityssä muodossa esitetty. Siksi sivistyneen kulttuurin valtavirrasta löytyy usein myös itselle sopivia hyvän elämän lokeroita.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Onnesta itkeminen

Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Eri kulttuurien onnellisuuden määrästä

Jotkut ihmisetetsivät onnea ruuasta ja se tuo heille lämpöisen tyytyväisen ihan hyvän olon, muttei sen kummempaa, ja lisäksi kai tunteen yltää johonkin upeaan älyllisyyden ja keskustelun saralla, mutta käytännön tekemisissä se tuo ainakin osaan jaksamattomuutta ja liian pieneen piiriin asioita keskittymistä. Euroopan maista siis tulisi mieleen, etteivät Espanja, Saksa ja Eesti ole paljoa sitä onnellisempia. Ruuan tuoma hyvä olo on usein ruokaan keskittynyttä, vähän kuin itkuun keskittymisen tavalla, siis huonon elämän tyynnyke, hyvän korvike. Muutkin kyllä syövät itsensä kylläisiksi ja ihan hyvän olon saavat ruuasta, mutteivät tarvitse siihen niin paljoa eivätkä niin rasvaista ruokaa, ja saavat hyvän olon myös monesta muusta asiasta elämässä.
Onnellisimpia ovat vaikuttaneet olevan ne, jotka ovat aikuisella iällä aika kouluperspektiiviin turvaavia ja omalla tavalla tekeviä, omia teitään sivistyksen suojissa kulkevia, aika keskiverron tapaisia. On kai niin, että hyvän elämän ohjeet kirjoitetaan niin, että ne olisivat kaikille ymmärrettäviä, ja siksi ne ovat useimmiten koulujärjen näkövinkkelistä, koulusivistyksen pohjalta. Mutta missä ne ovat saatavilla? Vai ovatko ne osassa asioita niin pielessä, ettei niitä voi lukea, jos osaa jo itsekin aika paljon? Joskus olen kuullut koulua kannatettavan siksi, että sen on havaittu tuovan onnellisimman elämän, muttei kaikille - kuinka korjata sen viat?
Näytteleväiset näkyisivät olevan vähemmän onnellisia kuin ruokaorientoituneet.
Ihminen, joka tekee samana päivänä jotakin henkisesti tai fyysisesti raskasta, tarvitsee yleensä tuhdimpaa ruokaa kuin tavallisena päivänä, siis esim. matkailijat.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vain kiva työ kannattaa

"Vain kiva työ kannattaa
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä."
http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Systeemikoko ja suvereeniuden tarve

Maailman tietokoneistuminen ja globalisoituminen tuovat ensinnä mielikuvan ylikansaalisista tietokoneohjatuista järjstelyistä, samasta kaavasta, johon kaikki on tungettu. Mutta olot ovat eri seuduin erilaiset, mm eri ilmasto, kulttuuri, ammattialat, naapurialueet ym voimatekijät. Niinpä ajattelutavat ja tekemisentavat ovat kullakin alueella omantyyppisensä ja sitä myöten myös mielekkäät käytännön järjestelyt erilaiset. Ainoastaan yleisen tason piirteiden mielekkyydet säilyvät samoina, mutta painotukset niissäkun kulttuurista, ammattaialoista yms riippuen erilaiset. Niinpä yleinen kaikille yhteinen tietokonejärjestelmä hallintona ei tunnu luontevalta ratkaisulta. Toki sellaiseenkin voi rätälöidä paikallisia eroja, mutta miksi se sitten olisi kaikille sama eikä monta erilaista, kun jos on kaikille sama, niin joku alue valtaa sen ja tekee muille sopimattomat järjestelyt. Jottei tulisi sellaista kaikenkattavaa pieleen mennyttä yleistä järjestystä, niin kunkin alueen tulisi olla suvereeni ja se taas edellyttä puolustautumiskykyä ja kaavamaisen ruodussa kulkemisen vähäisyyttä, oman ymmärryksen hyvälaatuisuutta ja elämäntaitoja, yhteiskunnan toiminnan ymmärtämystä. Samoin vaaditaan eri alueiden ja kulttuurien piirteiden tuntemusta ja niiden piirteiden syiden ymmärtämistä. Esim. Afrikassa on helle ja afrikkalaiset syövät raskasta ruokaa ja niinpä eivät hahmota asioita kovin tarkkaan vaan pikemminkin möhkäleinä kuten helteelläm, näköaistimuksetkin. Tai että missä kokoluokassa ihmisten elämä missäkin liikkuu, mistä niin ollen kantavat vastuuta ja mistä eivät. Ja vastaavasti eroja eri ammattialojen välillä, etenkin jos osa työntekijöistä on ulkomaalaisia, joilta suomalainen koulusivistys puuttuu.
Näin ollen armeijankin tehtäviä olisi pohdittava uudelleen. Puolustaa jotakin, tuoda kovaa rationaalisuutta ja käytännön toimivuutta. Mutta mitä siinä auttaa jos nuori mies on komennettuna rajalle, ja sielläkäskynalaisena niin että tekee typerämpiä kuin itsekseen, vaarallisesti vaaranpaikassa ja "kumma kyllä" kuolee sittens iihen heti alkuunsa, sinne meni meidän armeija, kuoli. Eikö varusmieskin toimi parhaiten muun yhteiskunnan osana, mihin on tottunut. Siinä on toiminta mielekkäimmillään, siihen on kaikki harjaannus ollut, siinä on toisten tuki mukana ja koko yhteisö näkee mitä tarvitaan ja mitä ei. Tulee käytännön ryhtiä tekemisiin, ei älyttömiä massaitsemurhia. Yhdessä muun yhteiskunnan kanssa olisi linjaus rauhanomaisempi, kohdennetumpi, vähemmän totalitaarinen, enemmän arkijärkinen ja sosiaalista silmää omaava, maailman tilanteesta keskusteleva, ymmärrykseen pohjaava. Nykyään on matkustaminen helppoa ja ulkomaalaisia on paljon, joten lähinnä tarvittaisiin parempi sosiaalinen silmä ja tietoa kansojen ja elinalueiden eroitsa, esim. ettei afrikkalainen kai ole tottunut katselemaan, ei edes osaa tarkan ymmärryksen taitoa, joka on koulunkäynnin perusta. Niin ettei voi kaikkia kaikkiin ammatteihin ottaa, ja siksi on kansan oltava puolustautumiskykyinen tavallisissa oloissa eikä palkän poliisin varassa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Ympäristöystävällisen teknologian ideoinnista

Urautuneen insinöörin sijasta ympäristöystävällinen teknologia kaikaa ideointiinsa muiden alojen osaajia, jotka osaavat heittää ideoita ilmaan, eikä se vie aikaa melkein ollenkaan. Katso kehittämisestä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html

Japnilaisesta onnellisuuden taidosta

Minulla on japaninpystykorva ja kai sen myötä olen ryhtynyt paneutuen tekemään käytännön juttuja, jotka ovat tavanneet olla onnellisuutta tuovia, ja se vaikuttaa juuri japanilaiselta tyyliltä, muttei se ole se, miten ne tuovat onnellisuutta. Vaan pienet käytännön jutut, ilonaiheet, tunnelmat, pittoreskit näkymät jne tuovat onnea kun isomman perspektiivin, esim. koulun tai työn tai ajattelukykynsä, taitonsa, maailmankuvansa tms kanssa tulee jonnekin ja siellä on jokin sellainen, esim. lintu puun juurella. Silloin laaja perspektiivi sointuu, saa eloa, ei kapeudu tuon yhden asian kokoiseksi vaan saa tenhoa, elämänmakuisuutta ja tunnelmallisuutta, käytännön elämän polveilevaa sisältöä, sään tenhoa yms. Se on hänä sama kuin runoissa: runoilijan laajempi perspektiivi kiinnittää huomiota kukkiin ym pieniin asioihin sekä tunnelmaan, mutta miettii niitäkin laajemmassa hyvän elämän kontekstissa ja jotenkin maailmanmenolle hyväät uomassa. Runoja oppii hyvin lukemaan, kun lukee esin vanhaa japanilaista Bashon runokirjaa, jossa romaanitekstin välissä on runonpätkiä samoista aiheista.

Onnella on tekemistä sen kanssa, että on löytänyt paikkan sa maailmassa, garmonian maailman ja ympäristönsä kanssa, opettavat japanilaiset taistelutaidot filosofiassaan ja n'kevät mestarin sovussa ympäristönsä kanssa elävänä vanhana ihmisenä. Samoin ihmisen olemuksen eri puolet, niin fyysinen kuin mielikin, tunteet ja ymmärrys, sekä sosiaalisuus, suhde maailmaan ja ihmissuhteet, nuo kaikki sovussa keskenään, oman paikkansa löytäneinä ihmisen kokonaisuudessa toisi onnellisen ja täyttymyksellisen elämän, ja niinhän se näkyy olevan.

Tunteiden objektiivisuudesta

Tunteiden objektiivisuus ei ole niinkään tunteista kiinni kuin siitä, jäsentääkö ne ajatuksissaan oikein.
Jos esim. on jokin mielikuvitusjuttu, niin voihan tuntea niistä aiheista, joita mielikuvituksessaan miettii, vaikkeivät mielikuvituksen tuotteet pitäisi paikkaansa. Nuo tunteet siis liittyvät noiden aihepiirin aiheiden ajatteluun sekä haaveisiin. Voi esim. toivoa asian jonkin puolen olevan tietyllä tavalla tai positiivisesti, vaikkei mielikuvituksen tuote sinällään olisi mahdollinen.
Kanssa jos valehtelee, niin siinä on sama juttu: pitää tajuta, ettei asia pidä paikkaansa, mutta toisaalta että sen haaveilee tai toivoo olevan tietyllä tavalla.
Monessa asiassa on tunteita usealta kannalta, jolloin tunteiden objektiivisuus edellyttää, että on jäsennettävä, mikä tunne liittyi mihinkin kokonaisuuteen tai osaan. Tässä on kai huomattava, että joskus jotkut yrittävät sosiaalisesti vallata jonkin aiheen, mielipiteen tms itselleen, omaan valtaansa, ja silloin nuo valta-alueet ovat erui juttu kuin tunteiden aihealueet.
Yleensä pitää myös tunnistaa varmuudet, ajattelutyypit, kokemusperusteet ym objektiivisessa ajattelussa tarvittavat tiedot.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Elämän suuri laulu

Oikeastaan kun olin koonnut paratiisiteoriatekstini kirjaksi/kokoelmiksi, niin ajattelin jatkaa aiheesta elämän suuri laulu: miten elämä soi, kun terveellä tavalla elää, miten terveet toimivat ratkaisut soivat ja mielekkäät ihmisluonnon mukaan oikeat tekemiset ja tavoitteet soivat, eletään musiikkimaisemassa ja soivin on parhain ratkaisu. Mutten sitten saanut krijoitetuksi, ehken tiennyt musiikista tarpeeksi. Muutama suomenkielinen teksti minulla sentään on.
http://pikakoulu.blogspot.fi/2012/08/kirjoitelma-vainon-kannel.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2015/11/savellystaidon-ja-ajattelukyvyn.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/05/tunnelmatajusta.html
http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/12/buddhalainen-valaistuminen.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html 
 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta

Toissapäivänä koetin tehdä neulekuvion, joka olisi tunteidenmukaiseen elämään mahdollisuuksia tuova. Siinä on kaartavasti kirmaava hevonen, aika naisellinen, omia harrastuksiaan puuhailevan enemmän omilla teillään pysyttelevän ihmisen uoma,.



(Linkkejä aihepiiristä:
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html

Kuva näyttäisi liennyttävän kipuja http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )

perjantai 13. tammikuuta 2017

Näytteleväisestä aidoksi kasvamisesta

Taitoja opetellessa ensin tekee perässä, esim. mitä toiset neuvovat tai tekevät. Monesti hyviä vinkkejä saa tutuilta, lehdistä, telkusta ja radiosta, mm lauluista. Muttei se vielä tarkoita, että itse nykyisellään olisi sen tasoinen. Ja niin matkiminen voi mennä näyttelemiseksi: tavallaan ohje oli hyvä, muttei kokenut aidosti oelvansa itse sellainen. Ohje ei siis ole sama kuin itseilmaisu, vaan itseilmaisu tarvitsee suuremman taitotason ja isomman kirjon osattuja juttuja mahdollisuuksina käytännössä ihan jo nykyisin. Itseilmaisu ei siis ole tämä tai tuo juttu, jolleivät satu olemaan juuri lemppareitasi, vaan jonkinlainen kompinaatio sekä tavallisia juttuja että mielijuttuja ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja, mikä nyt mielekkäimmältä tuntuu ja viisaimmalta vaikuttaa juuri sinusta.
Ero uskonnon tuomien ratkaisujen sekä toisaalta matkittujen ja sitten omien juttujen välillä on osin siinä, että omia juttuja on ain muutama, kun taas uskonto ja matkiminen tuovat mukaan muidenkin hyvinä, luontevina pitämät ratkaisut, elää ikään kuin toisten siivellä, mutta siinä, missä jokin juttu on toiselle keskeinen ja hän siksi huolehtii sen erityisen hyvin. niin se sinulle ehkä on sivujuttu tai yksi juttu muiden joukossa., ja saakin olla oman aiheensa henkinen, siihen erikoistuneiden ihmisten tyylinen aika lailla, niin opit siitä taitoja vastaisen varalta, vaikket haluaisi koko aikaa siihen uhrata.
Taidoista yleensä harjoitellaan ensin perusjuttuja opetuksen tuomien harjoitusten merkeissä, sitten otetaan mallia jostakin taitavammasta ja tehdään osin omalla tyylillä, osin harjoitellen uutta ja tutustuen uusiin elämänmhadollisuuksiin. Sitten kuin osataan muutama tuollainen mahdollisuus per aihepiiri, juuri niitä itselle sopivimpia tyylilajeja ja valintoja aiheessa, niin voidaan valita niistä itselle kulloinkin sopiva yhdistelmä ja tehdä itselle luontevalla tavalla ja omalla tyylillä: ollaan saavuttu itseilmaisuun: omiin valintoihin ja aitoon osaamiseen.

Jos oma versio on, että "Tämä sopisi mielestäni tähän hyvin", niin näin siitä saa aidon:
"Living through a technical form (www.youtube.com user khtervola)

"

Ajattelun taitojen oppimisesta blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi ajattelukurssi ja älynkohotusohjeita .
Taitojen oppimisesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm linkkejä.

17.1.2017   Tämän päiuvän lahdessä oli kuva näyttelijästä, joka esiintyi leffassa usealle eri ihmistyypille tuttavineen yhtä aikaa, oli taaperosta nuoreen mieheen, työhönsä urautuneeseen, taistelulajiharrastajaan, vanhukseen ja nuoreen naiseen tyylivaikutteita yhtä aikaa ihan onnistuneesti. Jos tuon nyt miettisi, että mikä siinä on motivaationa ja kuinka onnistuneesti toimia esikuvana monelle yhtä aikaa, niin jos tekee kunkin tekemisen kunkin elämänalueen osalta perusmuodossaan, niin se on sama muoto taitamattomilla ja taitavilla, sama idea siis tarkoitan, ja myös vähän tekevillä ja paljon tehneillä. Eli jos vaikka ajattelun osalta miettii, että miten tämä nyt menee, niin se on aika monelle yhteinen lähestymistapa ajatteluun, aika monessa tilanteessa. Ja sitten kun ajan myötä löytää noita perusjuttuja kustakin elämänalueesta paremmin, niin kehittyy sen myötä myös taitavammaksi ja on siksi sopiva esikuvaksi. Tästä aiheesta Kalevala-aiheinen kirjoitukseni tässä paratiisiteoriablogissa jokin aika sitten, http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html .