maanantai 23. helmikuuta 2015

Onnellisen elämän alkeita

Paratiisisaarista tuli mieleeni, että onnelliseen elämään ja paratiisiin tarvitaan tottakai perus- tervettä järkeä. Kun nyt paratiisisaaret kumminkin ovat yksi tunnettu paratiisimalli, niin kirjoittelen tähän jotakin noista onnellisen elämän alkeista.

Onni liittyy koko elämäntapaan. Jos vaalii vain yhden osasen, niin se ei riitä, vaan pitäisi olla myös ok tervehenkinen arki. Esim. pelkät taiteet eivät riitä tai pelkkä kirjaviisaus, vaan tarvitaan käytännön tekemisiä, joissa on käytännön mielekkyydet ja joustonvaraa, tarvitaan tuttavia, realismia, moraalia, terveitä elämäntapoja, luontokontakteja, ym.
Jokainen ihminen on erilainen ja muuttuu iän ja tilanteiden myötä. Niinpä toisten ohjeilla tai aina samoihin vanhoihin juttuihin pitäytymällä ei aina saavuta onnea, vaan on muutettava järjestelyjään, jos ei tule niillä kyllin onnelliseksi - vaikka ennen olisi tullut tai vaikka viisaampi olisi niitä kehunut onnellistuttaviksi. Ihminen väsyy, tarvitsee joustonvaraa ja vaihtelua, muut elämän olosuhteet vaikuttavat siihen mitä kaatuu minkin asian niskaan, ja ihminen vain kasvaa elämänvaiheesta toiseen.
Jokaisella on myös omat toiveet ja mieltymykset. Samanlaiset elinolot eivät tee kaikkia onnellisiksi. Eri elämänalueiden toiminta tuo eri ihmisille onnen: toiset tarvitsevat jotakin vain vähän ja joku taas tosi paljon. Luonnostaan nuo erot johtavat eri haaveammatteihin. Sekä eri harrastuksiin, eri asuinseutuihin, eri ihmisiin kiinnostavana parhaana seurana jne. Näin myös eri asiat kannattelevat elämää, joten kaikki eivät tarvitse samoja valtteja eivätkä kaadu samoihin vastoinkäymisiin, vaikka elämänohjeet usein ovat niiden varalta juuri.
Terveiden elämäntapojen suuntaan jonkin verran korjaamalla saa ison hyödyn. Kaavamainen ei tarvitse eikä saa olla. Ei tarvitse pakottautua vieraaseen muottiin. Kunhan vain jotakin oikeansuuntaista tekee, niin se jo tuo hyödyn. Ajan myötä voi hyötyä enemmän, kun omia teitään löytää terveemmät elämäntavat.

Oma havaintoni on, että runojen hyvälaatuisuuden tuomat painotukset opettavat parempaa elämää, siksi kai, että runot ovat usein kokeneiden vanhusten neuvoja nuoremmille. Mutta ei siis lukemisen täyteistä elämää vaan toimeliasta liikunnallista käytännön elämää, jossa elementtejä, jotka runoissa tuovat vaikutelman, että tuo oli siinä viisasta. Niin kai muunmaalaisissakin runoissa eikä erityisesti suomalaisissa. Runoja oppii lukemaan lukemalla japanilaisen Bashon kirjoja, joissa on romaanitekstin välissä runoja samoista aihepiireistä. Itse luin aikanaan ensin vanhoja kiinalaisia runoja suomennoksina tietenkin ja sittemmin suomenkielistä runoutta ylipäätään, mutten kovin paljoa kerralla. Kansallisrunoilijamme Runeberg opettaa helmikuun/talven elämisen taitoa ja kenties ystävien saamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti