torstai 8. joulukuuta 2016

Ruuan paikasta elämässä

Olen kirjoitellut tunteiden rationaalisuudesta, mutta ruokavietymystä en ole niin osannut selittää. Nyt Savonlinnassa asuessani ja uskonnosta ja taiteesta harrastuneena osaan jo sanoa siitä jotakin.
Monesti ihminen, joka pitää ruokaa tärkeänä, ikään kuin rojahtaa sitä päin, kun elämä muuten menee huonosti. Ruoka esim. paikkaa lämmönsäätelyn puutteita ja huonoina päivinä nostaa tasoa toimii,t yynnykkeenä, mikä kai meinaa, että itse osaisi paremmin kuin muut, ja niin omien voimavarojen korjaaminen paremmiksi nostaa osin ongelmista pois, parempaan arkeen: joku muu oli tyhmemmin, palikkamallisemmin, kkrraaahhhmaisemmin asioita lähestyvä kuin sinä!
Ruokaa pitäisi kai syödä terveellisesti eli koulussa opetetun ruokaympyrän mukaan ja vuodenajan huomioon ottaen, sen mukaan, miten milloinkin tekee mieli, mitä ravintoaineita erityisesti, minkätyyppistä ruokaa. Jos ruokaa kuluu kuitenkin paljon, niin luultavasti muu elämä ei tarjoa kylliksi terveellisiä irikkeitä tai oma linjaus ei ole kyllin tervehenkisen moraalinen. Eli jos silloin syö paljon, niin on itse asiassa erehtynyt siitä, mitä piti korjata: piti korjata muuta elämää eikä syödä liikaa.
Yksilöllisen ravinnontarpeen määrää kai se, mihin elämänalueisiin keskittyen ja mitä niillä tehden elää arkeaan. Jos on jotakin hahmotuskyvyltä vaativaa, niin tarvitsee tankata enemmän ruokaa ja huolellisemmin oman ravinnontaroeen sekä terveelisyyden mukaan, esim. jos on taidenäyttelyssä käynti tai jotakin uskonnollista opittavana.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Liikunta tuo elämänlaatua

"Hiihtämässä



Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."
 Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa
Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."
http://liikuntaa.blogspot.fi


Luonnossa suunnistamisesta & eksyneille ohjeita   http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/luonnossa-suunnistamisesta.html

Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html)
 


* * *

maanantai 21. marraskuuta 2016

Arjen huononnuksista

Ihmisillä ei arki aina ole hyvää, muttei monikaan juttu arjessa yleensä ole sellainen kuin puiden kaataminen (http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi) tai epäonni sairastamisessa (ehkä http://parantamisesta.blogspot.fi), että siitä menee elämänmahdollisuuksia kerralla vuosiksi, vaan arjessa, esim. töissä ja koulussa, on yleensä tekemisentapa huono, hedelmätön, ei niin fiksu eikä niin elämänviisas, ja niin menee hetki hetkeltä (esim. puoleksi tunniksi kerrasta) elämä huonoksi, eli kukin huononnus on vain lyhytkestoinen, onneksi, mutta niitä on kamalan paljon, kun työtaakka ja uupumuksen ja urautumisen tuomat puutteet kaatuvat milloin kenenkin niskaan. Koulussahan aina toivottiin, että oppilailla olisi hyvä tervehenkinen vapaa-aika, saisivat puuhailla vapaasti kaikenlaista ja mm harrastaa itseään kiinnostavia harrastuksia, ja että koulun jälkeen pääsisivät kukin toiveidensa mukaiseen ammattiin, mahdollisimman moneen erilaiseen, kodin antamista lähtökuopista riippumattomasti omille teilleen ja omaan aikuiseen elämäänsä.
Osan aikaa epäviisas ei ole niin huono kuin koko ajan epäviisas. Urautuminen tuo usein epäviisautta, eli työlle ja koululle tekisi hyvää lisätä tervettä järkeä (ajattelukurssi http://pikakoulu.blogspot.fi) ja tervehenkisyyttä (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html) urautumisen kustannuksella.

Lapsille kovassa maailmassa pärjäämisestä ja strategiasta

Jossain iässä tai kenties lähes aina lapset miettivät, mikä olisi kannattavin strategia kovassa maailmassa. Sen pohtimiseen hyvä jaottelu on "terve versus rikkinäinen" ja lisäksi huomata että isoista kokonaisuuksista tulee isoin voima, isoin vaikutus, ja että terve kokonaisuus on usein tunteidenmukainen ja sivistynyt ratkaisu. Näin tunteiden ja sivistyksen arvon ymmärtää paremmin ja saa laseklmiin mukaan. Tässä näkyy myös terveiden elämäntapojen kannattavuus. Lisäksi tämä on niin mekaaninen kannattavuusanalyysi, että sen voi mm ohjelmoida tietokoneille, ja tietokoneille objektiivista järkeä kehitettäessä yhä useammat aihepiirin ihmisajatukset on mahdollista laittaa tietokoneille, mm vastuuntunto: tähdätään hyvään lopputulokseen objektiivisen kokonaiskuvan avulla.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Rikollisten alueitten korjaamisesta

Savonlinnassa Etelä-Savossa suessani ja paikallista sanomalehteä lukiessani olen saanut vaikutelman, että ollaan tekemisissä ihan eri ulkomaalaisten paikkakuntien kanssa ja eri ihmistyyppien kanssa kuin pääkaupunkiseudulla, jossa kai oltiin lähinnä pääkaupunkien kanssa. Täällä harrastetaan taiteita enemmän ja on enemmän rosvoja, kuin rikollisuuden riivaamalla paikkakunnalla ulkomailla tai sinne päin. Mikä siis on erona? Ei jakseta koulua eikä koulumaista. Niinpä sivistyneet ratkaisut jäävät kuuntelematta, kun ei osata ottaa vastaan niin osittaisperspektiivin juttuja vaan odotetaan mukavaa elämää yms sekä taiteiden hienouksia ja vanhan iän, yms. Akateemisten vikana on esittää asiat pitkästi. Muutama lyhyt ytimekäs ohje kuin elämänviisaus ajaisi kommunikaatiotehtävän paljon paremmin. Näitä olisivat rakenteet hahmottava maisemakatse koulutetun järjen "korvikkeena" (tai siis kelpaa kyllä), Ohje "Elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään muuten kuin reilusti" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) ja käsitys yhteiskunnan toiminnasta hyvän elämän rakentamisena, missä ei sallita viran tms perusteella tehtyjä väärinkäytöksiä ollenkaan vaan ovat heti poliisiasia vaikka olisivat joillakuilla tapana. Lisäksi kai terveiden tekemisentapojen ohjeita, mutta niitä olen kirjoitellut monta: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Niin nämä auttaisivat rikollisemmat paikkakunnat ongelmistaan pois, ovat se syy, miksi koulutusta suositellaan, eikä koulutuksen tyylilajia ja ajankäyttöä ym puutteita tarvita ollenkaan. Arkijärki siis mittarina eikä kaavanmukaisuus.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Muuttovoitto, murhat ja kulttuurivaikute

Savonlinnassa asuessani olen saanut vaikutelman kuin täällä olisi paljon murhia: paljon murhia lähiympäristössä ja samntyylisten piirteiden vuoksi ihmiset kai muuallakin paljon murhaavia. Niin suuri murhamäärä merkitsee, että Savonlinna olis suuren muuttovoiton alue. Se merkitsee, että ihmiset pitävät elämästä täällä: sitä kai se merkitsee, kun on matkailupaikkakunta: mahdollisimman monelle sopiva, esim. siksi että joissakin asioissa viihtyvyys tehdään rimanalitusta muistuttavasti ruuan avulla ja toisissa suuren taidon, jonka vuoksi mieluusti matkustaa. Olisi siis taitoja ja piirteitä paikkakunnalla, joita muualla kovasti kaivataan. Esim. sen verran että tilattaisiin lehti: tässä tapauksessa kai Savonlinnan tunnusomainen paikallislehti Itä-Savo esim. viikonlopputilauksena tms jollei joka päiväksi halua tai lehtikantoa ole kauemmas.
Oma paratiisiteoriani voisi kai myös houkutella matkustamaan, jos luulee paratiisteorian liittyvän Savonlinnaan, mutta sehän on vain teoria, perustelut sille, miksi terveet ikiaikaiset elämäntavat olsivat kannattavimmat yhä edelleen modernissa maailmassa. Paratiisiteoria on siltä ajalta, kun asuin Helsingissä, mistä olen syntyisin. Se on siis helsinkiläinen tai pääkaupunkiseutulainen ja mm vihreä sekä aika akateeminen, filosofian alaa kai olisi. Sen sijaan se ei ole mikään erityinen paratiisirakennelma, vaan tuki kauniille linjauksille ylipäätään. Myös ulkomailla. Suomessa on monelle vaikeaa ilmasto eikä mikään estä ulkomailla satsaamasta tähän paratiisimalliin ulkomaisten taitojen varassa ja vain osin jotakin suomalaisuudesta oppien. http://Finnishskills.blogspot.fi tai http://opisuomalaisuus.blogspot.fi . Paratiisiteoriani on suojaukseksi maailman kovuutta vastaan, se ei siis ole tarkka paratiisimalli.

Jos Itä-Savo-lehti aiheuttaa murhia muuallakin, niin kenties siksi, että niin moni haluaisi moisen ilmapiirin naapurustoonsa, eli isokin plakaatti Itä-Savo-lehden mainoksena pihalla portinpielessä voisi olla aiheellinen, jos saa ihmiset tutustumaan Itä-Savoon.

torstai 10. marraskuuta 2016

Ostoksissa onnistumisesta

En ole tässä niin etevä, vaan paikkakunta, jolla asun, on tuntunut vaikuttavan eniten. Kirjoittelin kuitenkin jotakin:

"Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa."
Katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html