tiistai 4. huhtikuuta 2017

Eri kulttuurien onnellisuuden määrästä

Jotkut ihmisetetsivät onnea ruuasta ja se tuo heille lämpöisen tyytyväisen ihan hyvän olon, muttei sen kummempaa, ja lisäksi kai tunteen yltää johonkin upeaan älyllisyyden ja keskustelun saralla, mutta käytännön tekemisissä se tuo ainakin osaan jaksamattomuutta ja liian pieneen piiriin asioita keskittymistä. Euroopan maista siis tulisi mieleen, etteivät Espanja, Saksa ja Eesti ole paljoa sitä onnellisempia. Ruuan tuoma hyvä olo on usein ruokaan keskittynyttä, vähän kuin itkuun keskittymisen tavalla, siis huonon elämän tyynnyke, hyvän korvike. Muutkin kyllä syövät itsensä kylläisiksi ja ihan hyvän olon saavat ruuasta, mutteivät tarvitse siihen niin paljoa eivätkä niin rasvaista ruokaa, ja saavat hyvän olon myös monesta muusta asiasta elämässä.
Onnellisimpia ovat vaikuttaneet olevan ne, jotka ovat aikuisella iällä aika kouluperspektiiviin turvaavia ja omalla tavalla tekeviä, omia teitään sivistyksen suojissa kulkevia, aika keskiverron tapaisia. On kai niin, että hyvän elämän ohjeet kirjoitetaan niin, että ne olisivat kaikille ymmärrettäviä, ja siksi ne ovat useimmiten koulujärjen näkövinkkelistä, koulusivistyksen pohjalta. Mutta missä ne ovat saatavilla? Vai ovatko ne osassa asioita niin pielessä, ettei niitä voi lukea, jos osaa jo itsekin aika paljon? Joskus olen kuullut koulua kannatettavan siksi, että sen on havaittu tuovan onnellisimman elämän, muttei kaikille - kuinka korjata sen viat?
Näytteleväiset näkyisivät olevan vähemmän onnellisia kuin ruokaorientoituneet.
Ihminen, joka tekee samana päivänä jotakin henkisesti tai fyysisesti raskasta, tarvitsee yleensä tuhdimpaa ruokaa kuin tavallisena päivänä, siis esim. matkailijat.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vain kiva työ kannattaa

"Vain kiva työ kannattaa
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä."
http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Systeemikoko ja suvereeniuden tarve

Maailman tietokoneistuminen ja globalisoituminen tuovat ensinnä mielikuvan ylikansaalisista tietokoneohjatuista järjstelyistä, samasta kaavasta, johon kaikki on tungettu. Mutta olot ovat eri seuduin erilaiset, mm eri ilmasto, kulttuuri, ammattialat, naapurialueet ym voimatekijät. Niinpä ajattelutavat ja tekemisentavat ovat kullakin alueella omantyyppisensä ja sitä myöten myös mielekkäät käytännön järjestelyt erilaiset. Ainoastaan yleisen tason piirteiden mielekkyydet säilyvät samoina, mutta painotukset niissäkun kulttuurista, ammattaialoista yms riippuen erilaiset. Niinpä yleinen kaikille yhteinen tietokonejärjestelmä hallintona ei tunnu luontevalta ratkaisulta. Toki sellaiseenkin voi rätälöidä paikallisia eroja, mutta miksi se sitten olisi kaikille sama eikä monta erilaista, kun jos on kaikille sama, niin joku alue valtaa sen ja tekee muille sopimattomat järjestelyt. Jottei tulisi sellaista kaikenkattavaa pieleen mennyttä yleistä järjestystä, niin kunkin alueen tulisi olla suvereeni ja se taas edellyttä puolustautumiskykyä ja kaavamaisen ruodussa kulkemisen vähäisyyttä, oman ymmärryksen hyvälaatuisuutta ja elämäntaitoja, yhteiskunnan toiminnan ymmärtämystä. Samoin vaaditaan eri alueiden ja kulttuurien piirteiden tuntemusta ja niiden piirteiden syiden ymmärtämistä. Esim. Afrikassa on helle ja afrikkalaiset syövät raskasta ruokaa ja niinpä eivät hahmota asioita kovin tarkkaan vaan pikemminkin möhkäleinä kuten helteelläm, näköaistimuksetkin. Tai että missä kokoluokassa ihmisten elämä missäkin liikkuu, mistä niin ollen kantavat vastuuta ja mistä eivät. Ja vastaavasti eroja eri ammattialojen välillä, etenkin jos osa työntekijöistä on ulkomaalaisia, joilta suomalainen koulusivistys puuttuu.
Näin ollen armeijankin tehtäviä olisi pohdittava uudelleen. Puolustaa jotakin, tuoda kovaa rationaalisuutta ja käytännön toimivuutta. Mutta mitä siinä auttaa jos nuori mies on komennettuna rajalle, ja sielläkäskynalaisena niin että tekee typerämpiä kuin itsekseen, vaarallisesti vaaranpaikassa ja "kumma kyllä" kuolee sittens iihen heti alkuunsa, sinne meni meidän armeija, kuoli. Eikö varusmieskin toimi parhaiten muun yhteiskunnan osana, mihin on tottunut. Siinä on toiminta mielekkäimmillään, siihen on kaikki harjaannus ollut, siinä on toisten tuki mukana ja koko yhteisö näkee mitä tarvitaan ja mitä ei. Tulee käytännön ryhtiä tekemisiin, ei älyttömiä massaitsemurhia. Yhdessä muun yhteiskunnan kanssa olisi linjaus rauhanomaisempi, kohdennetumpi, vähemmän totalitaarinen, enemmän arkijärkinen ja sosiaalista silmää omaava, maailman tilanteesta keskusteleva, ymmärrykseen pohjaava. Nykyään on matkustaminen helppoa ja ulkomaalaisia on paljon, joten lähinnä tarvittaisiin parempi sosiaalinen silmä ja tietoa kansojen ja elinalueiden eroitsa, esim. ettei afrikkalainen kai ole tottunut katselemaan, ei edes osaa tarkan ymmärryksen taitoa, joka on koulunkäynnin perusta. Niin ettei voi kaikkia kaikkiin ammatteihin ottaa, ja siksi on kansan oltava puolustautumiskykyinen tavallisissa oloissa eikä palkän poliisin varassa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Ympäristöystävällisen teknologian ideoinnista

Urautuneen insinöörin sijasta ympäristöystävällinen teknologia kaikaa ideointiinsa muiden alojen osaajia, jotka osaavat heittää ideoita ilmaan, eikä se vie aikaa melkein ollenkaan. Katso kehittämisestä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html

Japnilaisesta onnellisuuden taidosta

Minulla on japaninpystykorva ja kai sen myötä olen ryhtynyt paneutuen tekemään käytännön juttuja, jotka ovat tavanneet olla onnellisuutta tuovia, ja se vaikuttaa juuri japanilaiselta tyyliltä, muttei se ole se, miten ne tuovat onnellisuutta. Vaan pienet käytännön jutut, ilonaiheet, tunnelmat, pittoreskit näkymät jne tuovat onnea kun isomman perspektiivin, esim. koulun tai työn tai ajattelukykynsä, taitonsa, maailmankuvansa tms kanssa tulee jonnekin ja siellä on jokin sellainen, esim. lintu puun juurella. Silloin laaja perspektiivi sointuu, saa eloa, ei kapeudu tuon yhden asian kokoiseksi vaan saa tenhoa, elämänmakuisuutta ja tunnelmallisuutta, käytännön elämän polveilevaa sisältöä, sään tenhoa yms. Se on hänä sama kuin runoissa: runoilijan laajempi perspektiivi kiinnittää huomiota kukkiin ym pieniin asioihin sekä tunnelmaan, mutta miettii niitäkin laajemmassa hyvän elämän kontekstissa ja jotenkin maailmanmenolle hyväät uomassa. Runoja oppii hyvin lukemaan, kun lukee esin vanhaa japanilaista Bashon runokirjaa, jossa romaanitekstin välissä on runonpätkiä samoista aiheista.

Onnella on tekemistä sen kanssa, että on löytänyt paikkan sa maailmassa, garmonian maailman ja ympäristönsä kanssa, opettavat japanilaiset taistelutaidot filosofiassaan ja n'kevät mestarin sovussa ympäristönsä kanssa elävänä vanhana ihmisenä. Samoin ihmisen olemuksen eri puolet, niin fyysinen kuin mielikin, tunteet ja ymmärrys, sekä sosiaalisuus, suhde maailmaan ja ihmissuhteet, nuo kaikki sovussa keskenään, oman paikkansa löytäneinä ihmisen kokonaisuudessa toisi onnellisen ja täyttymyksellisen elämän, ja niinhän se näkyy olevan.

Tunteiden objektiivisuudesta

Tunteiden objektiivisuus ei ole niinkään tunteista kiinni kuin siitä, jäsentääkö ne ajatuksissaan oikein.
Jos esim. on jokin mielikuvitusjuttu, niin voihan tuntea niistä aiheista, joita mielikuvituksessaan miettii, vaikkeivät mielikuvituksen tuotteet pitäisi paikkaansa. Nuo tunteet siis liittyvät noiden aihepiirin aiheiden ajatteluun sekä haaveisiin. Voi esim. toivoa asian jonkin puolen olevan tietyllä tavalla tai positiivisesti, vaikkei mielikuvituksen tuote sinällään olisi mahdollinen.
Kanssa jos valehtelee, niin siinä on sama juttu: pitää tajuta, ettei asia pidä paikkaansa, mutta toisaalta että sen haaveilee tai toivoo olevan tietyllä tavalla.
Monessa asiassa on tunteita usealta kannalta, jolloin tunteiden objektiivisuus edellyttää, että on jäsennettävä, mikä tunne liittyi mihinkin kokonaisuuteen tai osaan. Tässä on kai huomattava, että joskus jotkut yrittävät sosiaalisesti vallata jonkin aiheen, mielipiteen tms itselleen, omaan valtaansa, ja silloin nuo valta-alueet ovat erui juttu kuin tunteiden aihealueet.
Yleensä pitää myös tunnistaa varmuudet, ajattelutyypit, kokemusperusteet ym objektiivisessa ajattelussa tarvittavat tiedot.