maanantai 16. tammikuuta 2017

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta

Toissapäivänä koetin tehdä neulekuvion, joka olisi tunteidenmukaiseen elämään mahdollisuuksia tuova. Siinä on kaartavasti kirmaava hevonen, aika naisellinen, omia harrastuksiaan puuhailevan enemmän omilla teillään pysyttelevän ihmisen uoma,.



perjantai 13. tammikuuta 2017

Näytteleväisestä aidoksi kasvamisesta

Taitoja opetellessa ensin tekee perässä, esim. mitä toiset neuvovat tai tekevät. Monesti hyviä vinkkejä saa tutuilta, lehdistä, telkusta ja radiosta, mm lauluista. Muttei se vielä tarkoita, että itse nykyisellään olisi sen tasoinen. Ja niin matkiminen voi mennä näyttelemiseksi: tavallaan ohje oli hyvä, muttei kokenut aidosti oelvansa itse sellainen. Ohje ei siis ole sama kuin itseilmaisu, vaan itseilmaisu tarvitsee suuremman taitotason ja isomman kirjon osattuja juttuja mahdollisuuksina käytännössä ihan jo nykyisin. Itseilmaisu ei siis ole tämä tai tuo juttu, jolleivät satu olemaan juuri lemppareitasi, vaan jonkinlainen kompinaatio sekä tavallisia juttuja että mielijuttuja ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja, mikä nyt mielekkäimmältä tuntuu ja viisaimmalta vaikuttaa juuri sinusta.
Ero uskonnon tuomien ratkaisujen sekä toisaalta matkittujen ja sitten omien juttujen välillä on osin siinä, että omia juttuja on ain muutama, kun taas uskonto ja matkiminen tuovat mukaan muidenkin hyvinä, luontevina pitämät ratkaisut, elää ikään kuin toisten siivellä, mutta siinä, missä jokin juttu on toiselle keskeinen ja hän siksi huolehtii sen erityisen hyvin. niin se sinulle ehkä on sivujuttu tai yksi juttu muiden joukossa., ja saakin olla oman aiheensa henkinen, siihen erikoistuneiden ihmisten tyylinen aika lailla, niin opit siitä taitoja vastaisen varalta, vaikket haluaisi koko aikaa siihen uhrata.
Taidoista yleensä harjoitellaan ensin perusjuttuja opetuksen tuomien harjoitusten merkeissä, sitten otetaan mallia jostakin taitavammasta ja tehdään osin omalla tyylillä, osin harjoitellen uutta ja tutustuen uusiin elämänmhadollisuuksiin. Sitten kuin osataan muutama tuollainen mahdollisuus per aihepiiri, juuri niitä itselle sopivimpia tyylilajeja ja valintoja aiheessa, niin voidaan valita niistä itselle kulloinkin sopiva yhdistelmä ja tehdä itselle luontevalla tavalla ja omalla tyylillä: ollaan saavuttu itseilmaisuun: omiin valintoihin ja aitoon osaamiseen.

Jos oma versio on, että "Tämä sopisi mielestäni tähän hyvin", niin näin siitä saa aidon:
"Living through a technical form (www.youtube.com user khtervola)

"

Ajattelun taitojen oppimisesta blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi ajattelukurssi ja älynkohotusohjeita .
Taitojen oppimisesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm linkkejä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Buddhalainen valaistuminen eurooppalaisin silmin

Buddhalaisuudessa etsitään pysyvää onnea ja mestarillista taitoa havaintokyvyn laajentamisen myötä. Parempi havaintokyky selvästi on edullinen taidoille, etenkin kun siihen liittyy elämäniisautta. Aistit ja elämän tervehenkinen perusvirta, terveet ikiaikaiset elämäntavat tervehenkisesti noudatettuina tuovat onnea. Se ei ole se tyyliulaji, miten aasialaiset kuvaavat valaistuneet, mutta lienee sitä suomalaisilla juuri tervehenkistä perusvirtaa, josta valaistuneenkin onni on lähtöisin. Osa valaistuneen onnesta on seurausta siitä, että ajattelunaan hän käyttä sivistyneen tyyppistä ajattelua yms viisautta, missä tyylilaji ei jäljittele rikollisia, armeijamaisia, poikia, varusmiehiä, ammatistaan tärkeileviä, pätemisenhaluisia tai edes sivistyneen ajattelun tavallista tyylilajia, vaan - ei näytellen vaan ajan myötä paremman laadun myötä - uskontojen suosittelemia piirteitä, joita mm osa taiteesta yrittää viestiä. Näin osa onnesta on siinä, ettei juututa kiinni epäonnistumisiin ja huonoihin lähestymistapoihin vaan käytetäänsivistysta ja viisautta sekä turhan tarraamisen sijasta avaralla, luonnollisella, myötäkarvaan tekevällä, elämänviisaalla, herkällä, tervehenkisellä, ikiaikaisuuksia ja elollisten perusluonnon varaan rakentamista korostavalla huomiolla ja elämän virrassa mukana olemalla, myötäelämisen kyvyllä ja elämään yhtenä joukosta osallistumalla ollaan myötäkarvaan tapahtumien, motivaation, toimivuuden, yhteiselon, yhteiskunnan toiminnan ja ihmisen ikiaikaisen luonnon sekä kauniiden arvojen ja ideaalien, yms kanssa.

Katso ehkä:
MY BOOK "Hard Rationality of Feelings and Instincts", to which there is the link http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/HardRationalityOfFeelings.pdf.
Terveistä elämäntavoiusta tavallisia ohjeita muualta, muiden kirjoittamia
Terveistä elämäntavoista ja terveiden tekemisentapojen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Arjen ihmissuhteista http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/ihmissuhteista.html
Moraalista http://healthilymoral.blogspot.fi
Vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Paranemisesta http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/vaikutelmani-henkiparantamisesta.html
Suurista tunteista http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html
Ajattelun taidosta http://pikakoulu.blogspot.fi 

torstai 8. joulukuuta 2016

Ruuan paikasta elämässä

Olen kirjoitellut tunteiden rationaalisuudesta, mutta ruokavietymystä en ole niin osannut selittää. Nyt Savonlinnassa asuessani ja uskonnosta ja taiteesta harrastuneena osaan jo sanoa siitä jotakin.
Monesti ihminen, joka pitää ruokaa tärkeänä, ikään kuin rojahtaa sitä päin, kun elämä muuten menee huonosti. Ruoka esim. paikkaa lämmönsäätelyn puutteita ja huonoina päivinä nostaa tasoa toimii,t yynnykkeenä, mikä kai meinaa, että itse osaisi paremmin kuin muut, ja niin omien voimavarojen korjaaminen paremmiksi nostaa osin ongelmista pois, parempaan arkeen: joku muu oli tyhmemmin, palikkamallisemmin, kkrraaahhhmaisemmin asioita lähestyvä kuin sinä!
Ruokaa pitäisi kai syödä terveellisesti eli koulussa opetetun ruokaympyrän mukaan ja vuodenajan huomioon ottaen, sen mukaan, miten milloinkin tekee mieli, mitä ravintoaineita erityisesti, minkätyyppistä ruokaa. Jos ruokaa kuluu kuitenkin paljon, niin luultavasti muu elämä ei tarjoa kylliksi terveellisiä irikkeitä tai oma linjaus ei ole kyllin tervehenkisen moraalinen. Eli jos silloin syö paljon, niin on itse asiassa erehtynyt siitä, mitä piti korjata: piti korjata muuta elämää eikä syödä liikaa.
Yksilöllisen ravinnontarpeen määrää kai se, mihin elämänalueisiin keskittyen ja mitä niillä tehden elää arkeaan. Jos on jotakin hahmotuskyvyltä vaativaa, niin tarvitsee tankata enemmän ruokaa ja huolellisemmin oman ravinnontaroeen sekä terveelisyyden mukaan, esim. jos on taidenäyttelyssä käynti tai jotakin uskonnollista opittavana.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Liikunta tuo elämänlaatua

"Hiihtämässä



Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."
 Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa
Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."
http://liikuntaa.blogspot.fi


Luonnossa suunnistamisesta & eksyneille ohjeita   http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/luonnossa-suunnistamisesta.html

Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html)
 


* * *

maanantai 21. marraskuuta 2016

Arjen huononnuksista

Ihmisillä ei arki aina ole hyvää, muttei monikaan juttu arjessa yleensä ole sellainen kuin puiden kaataminen (http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi) tai epäonni sairastamisessa (ehkä http://parantamisesta.blogspot.fi), että siitä menee elämänmahdollisuuksia kerralla vuosiksi, vaan arjessa, esim. töissä ja koulussa, on yleensä tekemisentapa huono, hedelmätön, ei niin fiksu eikä niin elämänviisas, ja niin menee hetki hetkeltä (esim. puoleksi tunniksi kerrasta) elämä huonoksi, eli kukin huononnus on vain lyhytkestoinen, onneksi, mutta niitä on kamalan paljon, kun työtaakka ja uupumuksen ja urautumisen tuomat puutteet kaatuvat milloin kenenkin niskaan. Koulussahan aina toivottiin, että oppilailla olisi hyvä tervehenkinen vapaa-aika, saisivat puuhailla vapaasti kaikenlaista ja mm harrastaa itseään kiinnostavia harrastuksia, ja että koulun jälkeen pääsisivät kukin toiveidensa mukaiseen ammattiin, mahdollisimman moneen erilaiseen, kodin antamista lähtökuopista riippumattomasti omille teilleen ja omaan aikuiseen elämäänsä.
Osan aikaa epäviisas ei ole niin huono kuin koko ajan epäviisas. Urautuminen tuo usein epäviisautta, eli työlle ja koululle tekisi hyvää lisätä tervettä järkeä (ajattelukurssi http://pikakoulu.blogspot.fi) ja tervehenkisyyttä (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html) urautumisen kustannuksella.