maanantai 7. elokuuta 2017

Paratiisin ihailijan näkökulmasta kirjani kirjoitetu

Tuli vain mieleeni, kun eilisessä Itä-Savossa oli kolmen sivun juttu Elviksen ihailijasta ja hänellä oli seinällä komeantunnelmaisia kuvia Elviksestä, kovin tuntui Elvis olevan haave hänelle. Niin tapasin itsekin ennen ihailla asioita, haaveita oli niin kuin nuorilla aikuisilla useasti ja haaveiden näkökulasta kirjoitin paratiisiaiheista kirjaanikin, paratiisin ihailijan näkökulmasta, että voi että kun paratiisi on hieno tälleen ja tuolleen jne. jotenkin hyvän elämän mahdollistamisen vinkkelistä. Mutten sitten tiedä, minne myöhempinä vuosina tuo näkökulma katosi, paikkakunnanvaihdokseenko elämäntapamuutoksineen? Nykyään osaa ratkoa maailman ongelmia enemmän kuin oletin mahdolliseksi, mutta olen jotenkin hukannut vanhan perusperspektiivin: miksei kukaan muu ihaile paratiisia, luojan luoman luonnon tyädellisyyttä? Kai vertailukotani ovat muuttuneet. Mutta onneksi ehdin kirjoittaa kirjani sitä ennen, kun pääkaupunkiseutulainen näkökulma olikaikkialla ympärilläni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pakkotilanteiden kiertämisestä haaveiden kautta

Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tiedottamisen tarpeesta

Minua ihmetyttää tuo, kun Savossa käsitys maailmasta on erilainen kuin pääkaupunkiseudulla, niin jos yritin kirjoittaa paratiisiteoriastani mahdollisimman laajalti käytettävissä olevan, niin oliko se vain eri maiden pääkaupunkiseuduille ja kenties koulupohjalta eläville? Jäikö iso osa maailmasta pois?
Savonlinnassa näkyy olevan paljon ukomaalaisia ja siihen liittyen pistää silmään, että ilmasto-osaamisen puutuminen aiheuttaa ongelmia, on niiden syy. Kuinka mahdollista siis matkailu ja ulkomaille muuttaminen on? Suomalainen kai voi matkailla, kun pitää maailmaa hyvällä tolalla omilla taidoillaan ja sivistyksellään sekä osaa säät kesähelteistä talven pakkasiin. Mutta entä jos kohdemaassa eivät osaakaan, elävätkö he silloin kyllinv iisaasti, jotta siellä voisi matkailla ja ovatko he kyllin elämänviisaita voidakseen itse matkailla? Jääkö silloin kansainvälinen kulttuurivaihto tiedotuksen, lähinnä kai kirjoitusten varaan, kun mussiikkikin on ilmastoriippuvaista ja samantapaistenkin ilmastojen kulttuurit maantieteellisen sijaintinsa tuomien vaateiden mukaan ihan erilaiset. Jos maailmassa on monta aihetta ja monta lähestymistapaa, niin jäikö oman osaamiseni opettaminen muille minun tehtäväkseni, vailla kolleegoja yms? Tekeekö se tiedotuksesta hämmästyttävän laaja-alaista niin, että kulttuurierot tulevat ongelmaksi, ennen kaikkea kai sivistyksen puuttuminen? Eli näitä ei pitäisi kirjoitella, että jotakin vain vaan kuin oma kirjoitus olisi lähdeteos aiheessa tms.

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html plus koko blog

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ruuanlaitosta

Jotenkin helpompi ajatella ja etenklin ilmaista suuri ja hienoja, näkemyksellisiä ajatuksia ja lähteä sosiaalisessa ympäristössään toteuttamaan niitä, on jos on jotenkin hienompaa ruokaa.

Tässä laatimani ruuanlaitto-ohje:
Ruuanlaitossa parempaa ruokaa samalla hinnalla samoista aineista: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html

"

Ruuanlaitosta

"Paremman makuista samasta
Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."


Itse ommeltuja vaatteita

Jotenkin huojentavaa on, kun osaa ommella itselleen vaatteita haaveensa oppainaan, mutta kannattaa kai pitäytyä omissa haaveissaan ja mieltymyksissään, pitämissään tyylijaeissa eikä ommella paratiisiteemalla tms, jollei se oma mieltymys ole, sillä se ei varmaankaan kommunikoidu oikein, koska muut eivät ole lukeneet tai kuulleet paratiisiteoriasta mitään.
Laatimani ohje vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja, haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html - niin helppo, että taitava mieskin varmasti oppisi.

"

Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)

* * *

( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html  )

* * Ä*

In English, anot so good translation:

Learn to sew clothes without formulae, just your dreams guiding you, an easy lesson


I am not skilled in sewing but in this I seem to have caught the idea.
So when I have wanted to sew a cloth for myself, I have taken as a starting point soem other cloth that I have, or then my old skills about skirts or the like.
I have thought what style of cloth I want and chosen the fabric(s) according to my dream. Then when I have washed and dried the fabric, I have searched for right impressions based on it's colours, patterns of the fabric and the feel of the fabric, and also absentmindedly shortly in front of the mirrow searching for the right impressions of what I would like to sew from the fabric.
So I have gotten to know what the new cloth would be compared to old one's form and size, for example more loose or more aclong the body forms. From the old cloth I get the basic form and measured lenghts, to which I add more loose or more along the body forms with measures that I can clearly understand at the levcel of experience: handwidth with fingers spread, palm width, two fingers' width, half of finger's width or the like, and not centimeters or inches, and so I have all the time understood better what I am doing and why and what my dream is both ias the end result and in the forms of the fabric, and I haven't been forced to measure again and again at a mess of centimeters without idea of the form of the fabric I intend to sew.
Then I have cut the fabric while leaving room for the spare part next to the sewing lines, and sewn the basic forms. Then I tried it on in front of the mirrow and by moving the fabric slightly tried to find the exact for for the details, and when it at some moment has been of nice atmosphere I have fixed it there either by fingerwidth measures, grasping with hand oreven by sewing it with aneedle and threadm so I have gotten the style like is nice aand sewn it exactly so.

(Here those experienced mneasures are important because they are on the same language as dreams about what kind of cloth to sew. And so the measure does not disturb one's idea of what kind of spirit the line I sew ought to have and how the fabric would settle nicely. So you don't get only rought lines with "I don't know" atmoshphere, but instead with your dream guiding your practical choises, so that you noptice clearly what you know well already and what is still left to learn, and the new points to solve seem to get solved by same kind of way of thinking as the old succesfull ones, and so you lear new things each time and know the old well. Or so wwa my idea in figuring out this piece of advice. Dreaming is in this a practical prequisite for getting to know the cloth's looks, feeling, atmosphere and practical points, like the formulae earlier was to you.
Getting the sizes right and the shape right gets easier via the old cloth to compare with, from which you can see what it is like when you wear it and what kinds of changes you ought to do to it, for example because the feel of the fabric is different and so the style too, and so you get kind of fformulae for the pieces of fabric when you take the variations into account.)"

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kukkia maljakkoon

Lainaus vuiodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

"

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä."

Tienvarressa oli paljon lupiinia, niin päätin poimia yhden maljakkoon, ja sittenkeksin poimia sen pariksi pari oksaa koiranputkea.